Kurkistus “salaiseen” harrastukseeni: hylättyjen rakennusten kuvaamiseen ⋆ Johanna Amnelin
Johanna Amnelin - Melankoliaa ja valoisia kuvia
Johanna Amnelin, valokuvaaja, valokuvaus, Salo, Särkisalo, saaristo, luontakuvia, maisemakuvia, urban exploration, urbex, Finnish nature photography, nature photography, landscape photography, milkyway photography, travel photos, travel photography
64598
post-template-default,single,single-post,postid-64598,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1300,footer_responsive_adv,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-10.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.0.1,vc_responsive

Kurkistus “salaiseen” harrastukseeni: hylättyjen rakennusten kuvaamiseen

Kurkistus “salaiseen” harrastukseeni: hylättyjen rakennusten kuvaamiseen

Moikkamoi arvoisa lukijani 🙂

Tänään kerron sinulle hiukan “salaisesta” harrastuksestani eli autioituneiden rakennuksien kuvaamisesta. Tiedän, että aihe jakaa ihmiset kahtia, toiset kiukustuvat siitä, että joku on mennyt luvatta toisen omistamaan rakennukseen ja toiset taas ovat mielissään, että joku kuvaa ja dokumentoi näitä kauniita ja jännittäviä paikkoja. Itse kuulun jälkimmäisiin sillä ehdolla, että rakennuksista ei oteta mitään eikä mitään rikoteta. Yleensä en myöskään edes siirtele esineitä niitä kuvatessani.

Aiheesta on ollut jonkun verran nykyään jo lehdissäkin ja blogeissa varsinkin erityisen paljon. Itseänikin on haastateltu kerran johonkin urbex aiheiseen lehtijuttuun, joka löytyy lehtileikkeenä täältä.

Juuri tänään tarkistin montako kansiollista kuvia minun kuvapankissani on erilaisista paikoista ja niitä oli liki 300. Näissä kansioissa on muutamia urbex paikkoja ja monet hylätyt talot on laitettu sekalaiskansioihin yhteen muiden hylättyjen talojen kanssa. Joka tapauksessa hylättyjä kohteita on kymmeniä joita olen kuvannut. Osa on jo purettukin, osa on vielä jäljellä, jotkut on jopa kunnostettukin, ainakin päällisin puolin 🙂

Olen ollut kiinnostunut hylätyistä rakennuksista niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta ensimmäiset digiaikana kuvaamani kohteet ovat vuodelta 2008 joita ovat esim. nämä Turun hylätyt viljasiilot jotka purettiin pian sen jälkeen, kun yksi poika tippui sieltä lattioiden läpi kuolemaansa 🙁

Purkamisen aikaan kävin paikalla joka päivä dokumentoimassa purkutyön edistymistä kunnes paikalla ei ollut mitään muuta kuin tasainen maa.


MAINOS: Butik-O - Ekologinen saaristolaiskauppa netissä! ekokauppa


Muita kiinnostavia ja useasti kuvaamiani rakennuksia oli Turussa lentokentän lähistöllä olevat talot ja tehdasrakennukset jotka nekin on jo purettu lentokentän laajennusjuttujen tieltä.

Täältä maaseudulta löytää ihan eri tavalla noita hylättyjä taloja, niitä on lähes jokaisen hiekkatien varressa, mutta yksi aika erikoinen sattumus tapahtui kerran, kun menimme yhteen aika tavanomaisen näköiseen hylättyyn isohkoon taloon. Olin juuri saanut uuden kamerani Canon EOS 6D:n ja se oli tottakai matkassa, kun kipusimme tämän hylätyn talon ullakolle.

Ullakolla oli aika pelottavan näköinen nukke ja siinä kohottaessani kameran silmäni eteen ottaakseni kuvan nukesta, irtosi yhtäkkiä objektiivi itsellään ja tippui pölyiselle lattialle! Vannon etten hipaissut sormellanikaan objektiivin irttoitusnappulaan jota saakin painaa aika lujasti että objektiivin saa irti, lisäksi objektiiviä pitää kääntää ennen kuin se irtoaa. Miksi se sitten tipahti kuin taikahenkäisystä; en tänäkään päivänä voi ymmärtää??

Yksi lempparikuvistani on tämä rikkoontunut herätyskello, se kertoo, että aika talossa on pysähtynyt aikoja sitten:

Hienoin paikka jossa koskaan olen käynyt oli tämä tehtaan hylätty asuntola jossa osan huoneistojen lattioista oli jo kokonaan tippunut alas ja rappusetkin oli sen verran heikon oloiset, että kiivettiin niitä mieheni kanssa varmuuden vuoksi eri aikaan:

Täältä sain yhden mielestäni parhaimmista autiotalokuvista, ei toki teknisesti, mutta hyvän kuvan ei tarvitsekaan olla teknisesti täydellinen ollekseen hyvä; siinä näkyy vanhanaikainen lavuaari sekä parveke josta ei ole enää jäljellä kuin lattia tai osa siitä ja taustalla näkyy meri, ja kaivinkone:

Toinen aika jännä rakennus oli joku rikkaan ruukinpatruunan vanha koti joka oli puoliksi palanut. Toinen puoli näytti aivan ehjältä eikä taloa olisi uskonut tuhoutuneeksi:

Vanhat sahat ovat myös todella kauniita ja niitä täällä alueella on myös useita. Minulla oli aikoinaan valokuvanäyttelykin nimeltään “Entisajan unohdettua tehdaselämää”. Osa senkin näyttelyn kuvista on lahjoitettu Salon Anna Tukesi Ry:n kautta mielenterveysongelmien kanssa painiville sekä vähävaraisille <3

Aikoinaan meillä oli mukana vanha boksuherramme Ma baker’s Blackhole eli Rudy eli Rutku <3 Rutku oli nuorena poikana koulutettu pelastuskoira ja niin kiltti ja tottelevainen, että se oli aina vapaana mukana missä ikinä kuljinkin, nykyiset kodinvaihtajat jotka ovat tulleet meille kummatkin päälle 4 vuotiaina saavat odottaa mieluummin kotona 😀

Kuvassa Rutku yhdessä hylätyssä myllyssä:

Täällä päin on myös yksi hylätty junatunneli jossa olemme käyneet kuvailemassa useasti:

Hylätyt kaivokset ovat myös erityisen kiinnostavia ja olemme käyneet lähialueen luultavasti kaikki kaivokset läpi. Tämä kuva on  Lohjan Kalkki-Petteristä jossa mieheni käveli jonkun suuren rautaputken sisään, arvelen sen olleen kaivospora tai joku kivimurskain joskus?

Miksi nämä vanhat hylätyt paikat sitten kiinnostaa? No olen aina ollut historiasta kiinnostunut, lapsena halusin arkeologiksi tai arkkitehdiksi 😀

On todella mielenkiintoista etsiä kaikki historintieto paikoista jossa olen käynyt tai pohtia hylätyn talon jäljellä olevien esineiden perusteella kuka talossa asui ja millaista elämää he viettivät silloin joskus kauan kauan sitten?

Alla esimerkiksi palanen Suomen kalkinpolton historiasta Lohjan Kalkki-Petterissä:

1897 perustettu kalkkitehdas sai alkunsa, kun förbyläinen merikapteeni Karl Forsström ystävänsä kanssa huomaisivat Lohjan runsaat kalkkikiviesiintymät ja vuorasivat kaksi niistä 40 vuodeksi. Sijainnit olivat tarkkaan harkitut, sillä kalkinpolttoon tarvittiin paljon polttoainetta, jota oli mahdollista saada edullisesti Lohjanjärven rannalla sijainneilta kahdelta höyrysahalta. Järveä pitkin oli myös edullista kuljettaa kalkkikiveä ja lähistöllä kulki myös 1873 rakennettu Hankö-Hyvinkää rautatie.

Ensimmäisen kalkkiuunin piirustukset oli ostettu holsteinilaiselta insinööriltä ja uuni poikkesi täysin muista Suomen tuolloisista pystykuilu-uuneista. Lähde: www.naejakoe.fi/nahtavyydet/kalkki-petteri/

Alla oleva kuva on Keretin kaivokselta Outokummusta:

Ja tässä on Outokummun kaivos, sinne menimme ihan luvallisesti 😀

Myös Tytyrin kaivokseen pääsee kierrokselle ihan luvallisesti. Kierroksella kuultu esittely oli mitä mielenkiintoisin ja suosittelenkin käymään jos vaan tulee mahdollisuus 🙂

Myös hylätyt autot ovat mielestäni erittäin kauniita ja kuvaan sellaisen aina kun nään!

Siinä nopea ja lyhyt katsaus urbex harrastukseeni, jos haluat katsella lisää kuvia niistä niin siirry osoitteeseen https://johanna-amnelin.smugmug.com/Places ja selaa kansioita. Kaikki hylätyt mestat eivät ole kansiossa joiden nimi alkaa sanalla “Abandoned” vaan niitä on siellä ihan  muullakin tavoin nimettyinä 🙂

Jos urbex hommelit ei tämän enenpää kiinnosta niin kurkkaa verkkokauppani ale-osastolle, jossa tuotteita jopa yli -50% alennuksessa! www.butik-o.fi/osasto/ale/

The post Kurkistus “salaiseen” harrastukseeni: hylättyjen rakennusten kuvaamiseen appeared first on Butik-O.

Source: Kauppiatar valokuvaa

Tags:
No Comments

Post A Comment